Uhma-Unton puistopäivä

Juhannuksen jälkeisellä viikolla oli mukavia päiviä. Yks niistä vietettiin aluksi kaupungilla asioita hoidellessa ja myöhemmin päivällä puistossa. Meidän lähipuisto on n. 500m päässä ja Eemelin ehoton lemppari on kiikku. Taianomainen kiikku, jossa kaveri viihtys varmaan puoli päivää. Ens kesäksi ois tarkotus hommata jonkunäkönen laitos tähän ommaanki pihhaan, missä ois vaikka kiikku ja hiekkalaatikko.

Vähän reeniä näihin ommiin poseerauksiin, en tiiä oonko esittämässä jonku näköstä riisuuntumis showta tossa viimisessä..



 


Eemelillä on alkanu jonkin sortin uhma. Ei on päivän sana oikeestaan kaikkeen. Tai no ei ihan. Jos tiedustellaan Muumin kattomisesta tai jätskistä, silimät loistaa ja naama on pikkusella ku hangon keksi. Raivarit on yleensä kunnon selkänotkolla huutamista, jos vaikka puistossa on toisen vuoro kiikkua tai jos pikkumies ei saakkaan ottaa just sitä yhtä autoa kaverin käestä, ku hänellä itellä on siinä niitä jo kolme. Siinä on osunu mono jos toinenki äitiä naamaan, ku reppana oikeen hermostuu.

Syöminen ja nukkuminen on myös aivan omaa luokkaansa. Nämä on ollu meille niitä isoimpia muutoksia! Eemeli, joka pienestä asti jäi aivan tyytyväisenä omaan sänkyynsä ku ovi laitettiin kiinni, ravaa sen 17 kertaa takasin olkkariin tai nykysten ei suostu jäämään sänkyyn ilman jompaa kumpaa vanhemmista. Oma sänky on vaihtunu meidän sänkyyn ja nukahtamiseen saattaa mennä muutama tunti. Ruoaksi ei kelpaa kauheasti muut kuin nakit. Loppujen lopuksi kuitenki pikkujuttuja enkä jaksa ottaa ressiä, kyllä se oma sänky ja lihapullat taas joskus maistuu..

Onhan se silti mahtava seurata, ku pikkumiehelle alakaa kehittyyn omaa tahtoa. Ottaahan se päähän siinä vaiheessa, ku kaveri on kerinny sekunnissa kaataa pikkuveljen (onneksi tyhjät) rattaat pitkin pihhaa ja juoksee autotielle kielloista huolimatta, mutta silti se myös naurattaa. Välillä on niin hullua aatella, että se on oikia ihiminen ja meiän lapsi :D





Hullua on myös se, että Eemeli on pian kaksi vuotta. Siis kaksi! Sama kaveri joka on aamusin maailman hyvätuulisin ja joka suuttuu äitille ku se raahaa pyllynpesulle kesken leikkien. Kaveri, joka saattaa työnnellä autoja jonoon monta tuntia ja joka juttelee mielellään puhelimessa sukulaisille. Kaveri, joka käy vähän väliä sumpittelemassa pikkuveljeä ja joka jaksas huulet sinisenä edelleen jatkaa uimista. Sama kaveri, joka laulaa täysillä kotona Puuha-Peteä ja yrittää hypätä ilmaan siinä vielä onnistumatta. Sama kaveri, joka tykkää käydä kävelyillä ja joka yks päivä kesken kylpemisen pihalla tokas, että "Hemuli tutkii kukkia". Meän niin pieni, mutta jo niin iso murmeli <3

 

ps. huomenna kauan odotettu tyttöjen ilta, etelän pirkot on huudeilla ja pian tärähtää!

-Hanna