Askartelu-arja

Minä en oo kauhian hyvä tekemään käsilläni. En ossaa juurikaan ommella, kutomispuikot pysyy hädin tuskin käsissä ja askartelussa oon mielikuvitukseton. Viime aikoina oon kuitenki innostunu koittaan vähän kaikkea erilaisia pikku askarteluja. Onneksi on olemassa netti, mikä on ideoita pullollaan :D

Ennen joulua ostin tarvikkeet "valopalloja" varten. Sinooperissa oli kaikki tarvittavat välineet yhessä pöydässä ja ohjeenki sai napata matkaan. Yritin metästää sellaisia oikeita pallovaloja jo loppusyksystä, mutta ne oli loppuunmyyty joka paikasta. Sinooperissa oli kyseisenä päivänä kaikki askartelutarvikkeet -40%, joten päätin kotiuttaa tavarat ja oon siitä asti pikkuhilijaa iltasin valmistanu palloja.

Testattiin hemulin kanssa yhen pallon tekoa joulunaikaan. Pallojen valmistus oli heleppoa, tosin ilta-aikaan oon ollu aika sipissä (ei mittää saumaa valmistaa lasten ollessa hereillä, ku käsiä pitäs muutenki olla 16), etten saanu tehtyä kaikkia kerralla.

Ensin puhalletaan vesi-ilmapalloja valmiiksi, koon voi päättää itte. Sen jälkeen kääritään pallo kelmulla ja sidotaan pallon kantaan kiinni. Lankanaruja ostin kahen värisiä, ruskeaa ja kimaltavaa valkoista. Kostutin narua vähän suihkepullolla, joten sitä oli helpompi pyöritellä pallon ympärille. Liimaa laitoin lautaselle, jota nappasin aina sormien väliin ja vieritin lankaa niitten kautta pallon ympärille. Kiedoin narua niin kauan, että sitä oli mielestäni tarpeeksi ja pätkäsin poikki. Seuraavana päivänä liiman kuivuttua puhkasin pallon nuppineulalla, tökin varovasti kelmun irti langasta ja vetelin sen ulos pallosta. Ku kaikki pallot oli valmiita, otin tavallisen jouluvalon, josta kiinnitin lamppuja rautalangalla pallojen sisälle. Avot!

Minusta näistä tuli tosi sievät! Alunperin olin aatellu laittaa nämä roikkumaan verhotangosta olohuoneeseen. Tois vähän tunnelmaa, ku iso joulutähti joutuu nyt tuosta lähtemään. Rupesin kuitenki miettimään, että nämä näyttäs varmasti kivalta myös tuossa pöydällä, mutta siinä on taas omat riskinsä nuitten pikkukäpälien kanssa..

Toinen projekti on juminu päässä jo varmaan vuoden. Halusin maalata meidän jääkaappipakastimen kylessä olevan seinän liitutaulumaalilla. Vihdoin viime viikolla sain aikaseksi käydä ostamassa sitä maalia ja muita tarvikkeita ja tänään sain homman valmiiksi!

En halunnu kuitenkaa maalata koko seinää, koska siittä olis tullu liian synkkä. Meillä kotona on tosi vaaleaa, vähän liianki tällä hetkellä, mutta iso musta seinä ei ois passannu. Teippasin aika summassa longin pienellä avustuksella (pituus ei riittäny) ison neliön seinään, maalasin ensin pohjamaalin ja seuraavana päivänä sitten sen liitutaulumaalin muutamaan otteeseen. Seinästä tuli vähän epätasainen, mutta ompahan tekijän näkönen :D Yhistin seinään vielä toisen idean. Tulostin netistä valmiit kalenteripohjat joka kuukaudelle ja teippasin narua kahteen kohtaan. Pyykkipojilla on heleppo vaihella aina kuukausia ku edelliset loppuu :)

 Liitutaulumaalia jäi jonku verran yli, joten aattelin maalata poikien huoneen kaapinovesta yhen osion mihin pikkukundit vois piirrellä. Lisäksi saman huoneen seinä huutaa vielä tyhjyyttään ja siihen ois tarkotus askarrella liitutauluviiri :)

Viime viikko meni sairastellessa, ite olin ihan tukossa ja eikka paralla jälleen yks korvatulehus. Putkitus aika on helmikuun lopulle, että eiköhän tässä keretä vielä pari tulehusta sairastaa lissää..
Reipas pikkunen oli lauantaina kuitenki täysillä mukana, matki arsun pelin aikana longia minkä kerkes ja naurettiin aivan räkänä. Mitä isommat eellä..

 

Eemelin viikon parhaita oli tänään, ku se ruokapöydässä käänty yhtäkkiä longia kohti ja tokas "Iiiisii, mitä äijä?" Mää nauroin sille jo ihan pissat housussa, mutta longi vastas tyynenä "no eipä tässä". Pikkuhiljasuus ja eemeli tuumas "mikä boogie?" :D Toiseksi mehmel on oppinu sanonnan, jota käytetään meillä ilmeisesti melko monesti. Pallopelit oli kesken ja longi kehotti Eemeliä menemään syömään. Kaveri tuumas, että "nonii vielä yksi maali ja sitte mennään" ja iltapalalla kananmunan syötyään "vielä yksi kananmuna ja sitte riittää" :D

-Hanna

Minä olen Eikka

Minä synnyin reilu vuosi sitten, puolen päivän jälkeen kauniina talvisena päivänä. En tullut varsinaisella syöksyllä maailmaan, mutta kiire minulla kyllä oli. Painoin aavistuksen verran enemmän kuin veljeni, mutta olin myös muutaman sentin lyhyempi. Ulkonäköni oli vauvana ihan omalaatuinen, näytin siis ennenkaikkea itseltäni. Sain täyden kympin pisteet ja kotiinlähtökin tapahtui tosi nopeaa. Kotona aiheutin pientä hämminkiä, isoveli oli aivan ihmeissään tästä pienestä paketista ja vanhemmat vähintään yhtä pihalla ihan kaikesta.

Ensimmäisinä elinkuukausinani ihmettelin, tuijottelin, itkeskelin ja hymyilin. Äidin mielestä olin sievä ku nukke. Vattanpurut vähän piinasivat ja kova itkeskely jatkuikin toista kuukautta. Onneksi yhtäkkiä vaivat loppuivat kuin seinään ja äitikin pystyi vähän huokaseen. Maaliskuussa sain ihkaoman nimen ja monta mainiota kummitätiä -ja setää. Oikea nimenihän on Eino Werner Iisakki, mutta työnimeni "eikka" tuli jäädäkseen. Mummut koittaa välillä puhutella minua oikealla nimelläni, Werner, mutta siihen en reagoi juuri mitenkään. Kyllä minä sen oikean nimeni vielä joskus hoksaan!

Kesällä olin jo "kauhean iso", ryömin viimapäänä menemään, heräsin joka aamu viimeistään 6.00, söin kiinteitä (ja tissiä kylykeen) ja aloin innostua isoveljen touhuista aina enemmän ja enemmän. Kesä oli onneksi tosi lämmin, viihdyin hyvin vähissä vaatteissa ja varjossa oli mukava veivata sitterillä.

Syksyllä kehityin hurjaa tahtia, nousin pystyyn ja otinki tähän pikku kaasariin monen monta kopsua. Luovuin myös tissistä sekä korvikkeista ja siirryin tavalliseen maitoon. Luonnetta alkoi kertyä rutkasti, olin myös sairaana mikä vähän harmitti, mutta siitä huolimatta syksy huipentui ensiaskeliin! Joulun alla meninki jo täyttä päätä, eikä vanhemmat tahtoneet pysyä perässä.

Nykyään olen mahottoman touhukas taapero, ja kerkiän kyllä koluta sen miljoona paikkaa äidin laittaessa pyykkejä kuivumaan. Inhoan pukemista yli kaiken ja mieluiten pyörisinki ympäriinsä ihan syntymäasussa. Mieluisia asioita minulle on kirjat, muumi (ylläri) ja piilo -sekä takaa-ajoleikit mehmelin kanssa. Ruokia syön vaihtelevasti, mutta maitoa imen niinku pesusieni. Öisinki iskee vielä jano, useamman kerran. Tuttia en koskaa oppinu syömään, mutta öisin saatan imeskellä unilelua. Osaan laulaa Slayerin biisissä mukana yhen osion (tähän semmonen itkunauru-hymiö) ja tiskikoneen avautuessa olen viivana paikalla. Osaan monia sanoja ja olen oppinut komentamisen jalon taidon.

Olen ottanu paljon osumaa isoveljen rynnimänä, mutta nykyään osaan jo piettää puoliani. Osaan myös koijata muita, osaan esimerkiksi ampasta sörkkimään Eemelin legorakennelmiin just sillon, ku velun katse harhailee muualle. Tykkään irvailla ja hauskuuttaa, mutta olen paljon isoveljeäni herkempi ja tarvitten enemmän syliä.

Kooltani olen pikkuruinen. Paino- ja pituuserot eivät ole 1-vuotiaana isot veljeen verrattuna (kun hän oli saman ikänen), mutta ruumiinrakenne on täysin erilainen. Onneksi opin kävelemään ennen hoidon alottamista, koska oisin helposti jääny jalkoihin. Ymmärrän jo yllättävän paljon, osaan testailla vanhempia ja tiedän mitä tietyistä jutuista seuraa. Olen ihana oma itseni, vielä kovin pieni, mutta silti jo kauhean iso. Viime vuosi meni ennätysnopeaa ja innolla odottelen uuden vuoden tulevia seikkailuja, tietoja ja taitoja.

<3

-Hanna

Juhlittu on!

Meillä oli eilen lauantaina kyllä varsin loistava päivä, eikan 1-vuotisbileet! Ihania vieraita, paljon herkkuja (jotka pursuilee edelleen jääkaapista, help!) ja pikkuväki piti huolen, että hulinaa riitti. Koska meillä on maailman ihanimmat mummut, tälläkin kertaa oma osuus juhlien järkkäämiseen jäi varsin pieneksi <3

Mulla tuli vähän aikaa sitte yks kuva vastaan pinterestissä ja päätin sen innoittamana vähän koristella huushollia. Tekasin tuollasen "onnittelu-viirin" ja samaan syssyyn myös kakkuun nimikoidun miniviirin. Halapaa ja heleppoa! Oli mukava vähän luoda juhla-fiilistä koristein ja tuo iso viiri saaki jäähä roikkumaan vielä huomiseen, eikan oikeaan syntymäpäivään :)

Kirjotin viiriin "Happy birthday", koska Hyvää syntymäpäivää ois ollu liian pitkä. Ja näin jälkikätteen tuli mieleen, että oishan esim Paljon onnea ollu ihan ok :D

Me Eemelin kanssa leivottiin jotaki pientä, kaveri oli kyllä niiiin reipas apuri, että oksat pois. Parasta koko touhussa on tietenki maistella, se passas kyllä jokaselle meistä.

Eemelin uusimpana skilssinä on laskea 1-10 englanniksi? Tämä tuli ihan puskista ja ollaan ihmetelty, että mistä moisen on mies oppinu. Veikkaus oli uusin lempparisarja Seikkailija Dora, jossa puhutaan siis myös englantia. Hauskaa :D

Päivänsankari söi ihan itte kakkuaan, joka osottautu tänään pikku erheeksi. En muistanukkaa vasta ku nyt illalla, että Eemelillä oli pienenä sama homma; vadelmista tuli paha allergia, eikalla on ollu päivän ihan tulipunaset posket, vatta löysällä ja pylly palo nii, että kävi kipiää pelkästään kattoessa :( pikku reppana, onneksi on olemassa the sinkkivoide.

About 90% synttäreistä (tai koko päivästä) Eemeli oli potkimassa palloa. Serkkujen kanssa pelit jatku tosi pitkään, aina välillä kuulu vaan huutoa ja joskus maalin jälkeen mehmel käväs tuulettamassa joko lentokone- tai paitaylös-tyylillä.

 Eikka sai ihania lahjoja, joista yks oli karvalakki! Niin hieno, ehkä aavistuksen iso, mutta tänään lähti jo käyttöön. Pikkunen oli itte lakista iha mielissää ja juoksenteli se päässä hauskuuttaen mummua. Tuon paijan kanssa kyllä melekonen lumberjack haha

Tänään oli niin ihana ilma olla pihalla, pitkästä aikaa! Vajaa kymmenen astetta pakkasta, eikä sitä muutamana päivänä piinannutta tuulta ollenkaan. Käytiin kävelyllä ja potkittiin palloa. Raitis ilima tekkee kyllä niin ihmeitä. Oli pakko napata muutama kuva, koska oli valoa (!!). Sieltä se kevät jo huutelee..

 

-Hanna

Startti vuoteen

Meillä oli tyttöjen kanssa whatsup keskustelussa puhetta siittä, mikkä on jokasen 2013 tapahtuneita kohokohtia ja mitä ootetaan vuodelta 2014. Meidän 2013 oli selkeästi vauvavuosi, jonka loppuminen on varmasti suurin muutos. Mitään isompia reissuja tai hankintoja ei tehty, työrintamalla tapahtu paljon ja eittämättä vuosi oli raskas, mutta antoisa ja opettava. Tulevalta vuodelta ootanki vähä enemmän unta, vähemmän sitä turhan kiireen luomista ja jonkin sortin lupauksena on myös piettää ittestä parempaa huolta. Työkuviot muuttuu vähän molemmilla, joka on osaltaan jännittävvää ja lisäksi pojat menee samaan hoitopaikkaan, joten kuskauksien osalta helpottaa vähän.

Mittään varmaa tulevalta vuodelta on mahotonta ennustaa tässä hulabaloossa, mutta toivotaan tietysti sitä terveyttä ja rakkautta sylin täydeltä ja lisänä vuoteen vähän vähemmän epäonnea edelliseen verrattuna. Joitaki reissuja, vähän suurempia hankintoja ja esimerkiksi remonttia ois tosi kiva tehä, mutta jo pelkästään tasanen, normaali arki kuulostaa ihan luksukselta. Tervetuloa sille siis!

Kuvat mehmelistä on otettu uutenavuotena. Pikkunen oli niin täpinöissään ulkona räiskyvistä raketeista, että koitti moneen otteeseen pukia ittelleen vermettä ja painella ulos. Ja mikä riemu, ku sinne lopulta päästiin!

MUTTA! Yks asia, mikä kuitenkin on varmaa on tulevat olympialaiset ja futiksen MM-kisat. Kuinka siistiä! On aina huippua muistella edellisiä kisoja ja miettiä, mitä siihen aikaan on elämässä tapahtunu. Neljän vuoden takasista kisoista muistan tasan tarkkaan missä olin, kenen kanssa ja millanen oli fiilis. (Joku tais sillon nakata ilmoille, että mitähän me kaikki seuraavien talviolympialaisten aikaan tehhään? Pakko myöntää, että en osannu ihan veikata tätä :D ei sillä, etteikö tämä tilanne ois nyt täysin luonnollinen ja ihana) 

Kesäähän nyt ootellaan jokatapauksessa aina, mutta nuo futiskisat tullee kyllä mahtavana plussana! Edelliset kisat oli ennen nuita pikkunökeröitä ja muistan, kuinka rentouduttiin mökillä monta päivää (taisin olla puhelinkiellossaki sen reissun), täyteltiin vaan ristikoita ja katottiin kolme peliä per päivä :) Good times!

kuva täältä

Ja koska mulla on (näköjään) ihan jäätävät kuvankäsittelyskilssit nykyään, toivottelen kaikille vielä mahtavaa alkanutta vuotta tämän kuvan myötä. Toivottavasti tuleva vuosi on kaikille kaikkia entisiä parempi!

-Hanna


ps. Tänään on mun siskon ja Hemulin syntymäpäivä, molemmat taitaa täyttää 21.. Onnea ihanat pirkot! <3