Voihan vesisade

Siis täh, taas on perjantai! Ollu niin työntäyteinen viikko kaikinpuolin, ettei oo kerinny ees koneelle  istahtaa. Vieläki vähän painaa ne edellisviikon unettomat yöt ja flunssaa on ite kullakin täsä huushollissa, mutta eiköhän se siittä! Pienin murmeli on onneksi pientä nuhaa lukuunottamatta taas oma ittensä, eikä kuumeesta oo enää tietoakaan. Vauhti on entistäki kovempi ja tänään oli pakko jo ottaa testiin ensiaskelkengät tuolle kiipeilevälle pikkukirpulle..

Jaa tuliskohan sieltä pikkukakkonen..

 Mun (maailman ihanin) äiti on ollu monena päivänä meidän kans kikkailemassa kotona. Oon tosiaanki päivistä ihan pihalla, mutta joku päivä nappasin muutaman kuvan, ku äiti teki tuota superherkkua, omenakaura-paistosta. En muistanukkaa, kuinka ihanaa herkkua se onkaan ja näytti maistuvan Eemelillekki varsin hyvin. Ohjeestakaan ei oo enää mitään tietoa, mutta ainaki täältä löyty vastaavanlainen.



Meidän talo on nyt paljon hiljasempi. Longin veljen perhe pääsi vihdoin pakkamaan kamat täältä meiltä ja muuttamaan uuteen kotiin. Kaks kuukautta kommuunia takana ja voin kyllä rehellisesti sanua, että meillä meni tosi hyvin! Aika meni tosi nopsaa eikä kyllä tullu turhautumisia tai ainakaan pahoja taistoja mistään :D Ollaan onnellisia , että pystyttiin olemaan avuksi, mutta tottakai kaikki varmasti nauttii nyt omasta rauhasta. Eemeli raukka on tilanteesta taas eniten hämillään. Muutamana aamuna se on huudellu serkkuja olohuoneesta, ku ne ei yhtäkkiä ollukkaan heti aamusta touhuamassa sen kanssa. Kaks huonetta ammottaa nyt tyhjyyttään, mutta pikkuhiljaa koitetaan saaha tavarat takas omille paikoilleen.

Tänään sato aamulla vettä, eikä päästy pihalle. Pistin muutaman kynttilän palamaan sinne, minne (nykyään kahet) pikkukäpälät ei ylety, pyörätin muutaman koneellisen pyykkiä ja keksittiin touhuja sisällä. Ihanan rauhallinen aamupäivä ja pian päästään viettään koko porukalla viikonloppua.

Vaikka viikkon on ollu kiireinen, työt on tuntunu hyvältä ja urheiluki taas maistuu! Tosin eilinen kahvakuulatunti oli ehkä vähä rookie mistake, koska pikkuflunssa vaikuttiki kuntoon luultua pahemmin. Verenmaku suussa sai painaa, mutta nyt tuntuu ropassa hyvältä! Tunnista saan kiittää ihanaa työkaveria Emppua, jonka vartalo saa kyllä motivaation nousemaan. Eikä oo tuo pirkko muutenkaa ihan sieltä rumimmasta päästä haha. Terkkuja :D

Verkkariveikko täälä kotioloissa ja tukka nii takussa, etten uskalla alottaa harjaamista.. Eemelillä on menossa vaihe, ettei kiinnosta tasan yhtään olla valokuvissa. Eikka onneksi rakastaa kameraa ja poseeraa vähänväliä kuvaavalle äitille aiva onnessaan.

Ollaan ostettu Eikalle tosi vähän vaatteita, koska Eemeliltä jääneet vaatteet on onneksi niin hyväkuntosia. Yks päivä kuitenki nappasin kaupasta yhen bodyn matkaan. Eemelillä oli yks valkonen body, joka oli kevyt lemppari. Se tais olla muistaakseni kokoa 68, mutta Eemeli käytti sitä varmaan vielä vuojen ikäsenäki :D Materiaali on ihan uskomattoman hyvä, joustava ja kestäny sen miljoona pesua. Merkki on siis sellanen ku LovelyBears ja molemmat bodyt oon ostanu Halpa Hallista. Ollaan joskus mun ystävän Piian kans puhuttu tästä merkistä ja mietitty, että miksei kaikki vauvojen vaatteet vois olla näin laadukkaita? Hintaaki näillä taitaa olla joku vaivaset 6 euroa kappale, joten raski aika kevyesti ostoksen tehä. Tuo ihanan pehmonen vaatekappale onki ollu heti kovassa käytössä :)

 

Nyt mun murmelit tuolta heräileeki päikkäreiltä. Mehmel on nykysin aiva äärimmäisen tarkka musavalikoimassaan, mutta nyt löyty uus hitti mikä pikkujammailijalle kelepaa.

Huippua viikonloppua!


-Hanna

TGIF

Huhhuijjaa millanen viikko. Ollaan koettu todellisia kauhun hetkiä pienimmän murmelin kanssa, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin ja pikkumies paranemaan päin. Usiampi sairaspäivä ja yks sairaalassa vietetty yö ois kyllä vähäksi aikaa taas tarpeeksi! Onneksi on ihanat läheiset, jotka on ollu apuna <3 Itellä alkaa monen viikon univelat jo vähä tuntumaan. Näkkyy mm. siittä ku eilen huomasin puolelta päivin, että mulla on vaan toinen sukka jalassa? :D Mutta pittää aatella positiivisesti, olihan se toinen kuitenki selvinny jalkaan asti..

reipas pikku potilas

Tässä vähän random-kuvia menneiltä viikolta. Eemelillä oli kauppareissulla jalassa kummitätiltä synttärilahjaksi saadut farmarit, aivan nappiostos! Ihanan väriset ja malliset :)

 

Kävin eilen pitkästä aikaa juoksemassa ja tajusin, että vitsit mikä keli! Ihanan raikas ilima, muttei kuitenkaan liian kylymä. Pittää koittaa "juosta varastoon" ku tiiän, ettei kontti paljoa liikaha kuhan vesisatteet ja kura alkaa lentään.

Leipuri hiiva siellä, Slayerin essu päällä :D

Onneksi on perjantai ja longi myös kotona! Käydään koko porukka vielä pikamutka veljen "raksalla" jeesaamassa, ja sitten nauttimaan rauhallisesta illasta. Mukavaa viikonloppua!

-Hanna

Työmyyrä ja pari valittua sanaa

Multa on monesti kysytty, että miksi Eemeli käy tarhassa, ku oon äitiyslomalla. Tai "kysytty", yleensä joku tietenki selän takana siittä purnaa.

Eemeli alotti tarhan siis viime syksynä, ku ite kävin (lue vyöryin) töissä vielä neljä kuukautta ennen äitiyslomaa (mun äitillä on niin kauheat kokemukset perhepäivähoidosta, että sitä en edes harkinnu). Kokopäivähoitoa ei oo vielä koskaan tarvittu. Syksyllä riitti 15 päivää kuukaudesta, koska longin työvuoroja pysty muokkamaan siihen sopivaksi. Pikkuvelun synnyttyä mehmel jatko hoidossa käymistä 10 päivää, eli muutaman kerran viikossa. Meille toki ehotettiin, että otettas tämä palvelutakuu, jossa tarhapaikka siis säilyy vaikkei lapsi käykkään siellä ja kun tarvetta taas on, paikka on taattu. Vastineena ois ollu tarjolla kerhotoimintaa, mutta vasta 2-vuotiaasta ylöspäin, joten se ei meillä ollu mahollista Eemelin ollessa vasta puoltoistavuotias. Niimpä päätettiin siis jatkaa samalla tavalla.

Meillä on käyny äärimmäisen hyvä tuuri hoitopaikan kanssa! Koskaan ei ole tarvinnu mistään valittaa, aina on ollu turvallinen olo jättää lapsi hoitoon ja kaikki hoitajat on ollu huippuja. Eemelin ikä on otettu huomioon alusta asti; on nukuttu ylimääräisiä tirsoja pienempänä ja soseutettu ja syötetty ruoka. Ennen kesälomaa koko tarhahistorian aikana pysty laskeen varmaan yhen käen sormilla ne kerrat, ku ois pitäny jättää itkevä lapsi hoitoon. Saman verran oli myös niitä kertoja, kun EI lähetty itkun kanssa, eli aina olis haluttu vielä jatkaa leikkejä. Joku joskus kysy vauvan synnyttyä, että kokeeko Eemeli, että hänet viedään pois kotua? Eihän niin pieni (1,5v) vielä osaa sellaista aatella ja jos tilanne olis muuttunu huonompaan suuntaan, oltas tietysti mietitty hoidontarvetta uuestaan. Me nähtiin vaan se iloinen ja superreipas pikkumies, joka viihty tarhassa vallan mainiosti! Samalla minä sain nauttia laatuaikaa vauvan kanssa ja tutustella häneen ihan rauhassa, kuten esikoiseenki. Minun mielestä iha älytön mahdollisuus, miettikää nyt.

mm. "Lapsista tulee rikollisia ja sairaita, jos viedään pienenä tarhaan" , "Lapsi ei koe olevansa rakastettu, jos viedään tarhaan pienenä" tai "Lapsen paikka on kotona 1,- 2, -3, -tai 18-vuotiaaksi" on niin naurettavia lauseita, että en ala ees kommentoimaan. Usein puhutaan vaan niistä huonoista puolista, mutta entäpä ne edut, opit ja hyvät asiat mitä lapsi tarhassa, muitten kanssa touhutessa, saa?  Me nähtiin ja nähdään niitä kokoajan. Onhan niitä huonoja puolia siinä pelkästään kotona olemisessakin, paljonki.  Eihän tietenkää aina voi olla huippuja päiviä, eihän aikuisillakaan ole, mutta sehän on täysin normaalia?

Oon alottanu tekkeen vähän töitä ja Eemelin tarha on todella tullu sen hoidon puolesta tarpeelliseksi. Jos oltas otettu eki pois päiväkodista kevääksi, ois alotus ollu varmasti taas tuhat kertaa vaikeempaa. Syksy siellä on kuitenki lähteny tosi hyvin käyntiin vaikka onki vaihtunu sekä tarhatätit, että osa leikkikavereista. Eikalle oon hakenu hoitopaikkaa puolen vuoden päähän, sinne asti hoidot onnistuu muuten :)

Tämä hoitopolitiikka on samanlainen ikuisuuskysymys, ku lasten ruokiin, kasvatukseen ja no, kaikkeen liittyvä. Yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ei vaan oo. Tämän kirjotuksen pointti olikin siis se, että jokainen tavallaan! Jokainen perhe löytää varmasti ne omat toimivat mallit ja tavat itselleen ja tietää, mitä juuri se oma perhe tarvii, mikä toimii ja mikä ei. Jokainen vanhempi tuntee parhaiten sekä itsensä, että oman lapsensa ja osaa toimia sen mukasesti ja muitten on mun mielestä niistä aivan turha urputtaa. Meidän perheen toimiva tapa nyt vaan oli ja on tällanen, eikä se tarkota sitä, etteikö rakastettas tai jaksettas hoitaa meän lapsia.

kuva täältä

Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin tyyliäkin, mutta jätettäskö turhanpäivänen mussutus ja arvostelu pois. Jokainen keskittyy omaan perheeseen ja menee lapsen tahtiin! Loppuun vielä runo, jonka näin rakkaan ystävän jääkaapin ovessa. Minun mielestä tämä on vaa paras :) Jää sitä aikaa rakkaudelle hoitopäivän jälkeenki, joskus jopa kahta kauhiammin ;)

"Antakaa lapsille rakkautta, enemmän rakkautta ja vielä enemmän rakkautta, niin kunnon tavat tulevat kuin itsestään." -Astrid Lindgren

-Hanna

Second hand

Oon aivan unohtanu hehkuttaa mun toissa sunnuntaina tehtyjä kirppislöytöjä! Oon yleensä tosi huono löytämään kirppareilta iha mittään, ja yleensä hakusessa on aina pojille jotaki. Sisustus- ja muotikirppikseltä löysin kuitenki itelleni pari vaatetta, joista olin ihan onnessaan. Kiitos vaan ihanalle Ennille ja muille pöydän myyjille!




Perus collariteeppari, joka on malliltaan lyhyt. Aivan ihanan rento ja pystyy yhistään monenlaiseen alaosaan.

Sitten tuo takki. Oon monesti yrittäny löytää tuollasta "fiksumpaa", mutta samalla rentua takkia. Trenssit on mulle jotenki liian neitimäisiä eikä sitä sopivaa takkia oo koskaan löytyny. Kävi siis hyvä mäihä tämän kans :) Takki on tosi ohutta materiaalia, eli siis sen käyttökelit on aikalailla just nyt!

Eilisen kaupunkireissun asustusta. Kuvasarja kertoo tilanteen aika hyvin. Mun kamppeet on aina täynnä maitoa, puklua, hammastahnaa, kahvia, u name it.

"Kas, taas tämän näköset housut..nääää aiva sama"

 

Eilen kävin koluamassa muutaman vakkarikirpparin, hakusessa vähän vaatetusta pojille. Muutaman peruspuseron ja housujen lisäksi löysin jotaki aivan ihanaa, toki vähän ennen aikasta :D  Löysin Eemelille Timberlandin toppa-asun, joka oli tosi hyvässä kunnossa ja ennen kaikkea edullinen. Puntaroin ostoa tosi kauan vaan siksi, että takin koko näytti aika naftilta ottaen huomioon, että toppa-asuja ei (toivottavasti) tartte vielä hetkeen. Päätin kuitenki kiikuttaa sen kassalle, koska onhan tuolle pitäjää tulossa myöhemminki :) Takki osottautu kuitenki ihan hyväksi, ja mennee varmasti Eemelillekki ens talvena.

Sellasia löytöjä.

Aurinko paistaa, joten lähtäämpä ulos toista kertaa tälle päivää!


-Hanna

Pelipäivä

Tsau! Oon kulkenu vissiin koko viikon aikalailla verkkareissa, ja nuista tämän päivän kuvista hokasin, että en oo kai jaksanu ees hiuksia harjata? Vähän on ollu vetämätön olo..

Tänään oli kuitenki ihanan aurinkoinen sunnuntai! Yö oli taas jotaki muuta ku ihanaa, mutta pikatirsojen jälkeen oli rennonletkiä aamu. Kahavia uppos ja päätettiin poikien kanssa painella mummun luo longin lähtiessä töihin. Aamut on oikiasti aina parhaita! Varsinkin ne kiireettömät, joina saa nautiskella aamupalan suht rauhassa ja naureskella esikoiselle, joka laulaa ja tanssii lastenohjelmien tahtiin :D
 

Tänään oli arsun peli. Mua aina huvittaa suunnattomasti, jos joku puhuu meistä viitaten kannattamaansa joukkueeseen, ja longi puhhuu just nuin :D Pelipäivänä se ihana toivoo, että pojille puettas vähän joukkueen vermettä ja itehän se tuijottaa sitä ruutua ja huutaa pelipaita päällä joka kerta, melkein poikkeuksetta. Ohan se nyt herttastaki! Annoin itekki tänään pientä supporttia tuon pipon muodossa, mutta saattaa johtua vaan siittä, että tykkään tuosta muutenki ;)

haha miten tuo pihanlakaisija kahen harjan kanssa tuolla taustalla

Äitin luona kiikuttiin ja pelattiin palloa Eemelin kanssa. Eemelillä on menossa se kevyesti ihanin "en usko enkä tottele iha mittään" -vaihe. Monista kielloista huolimatta tuo pensas-pate kävi työntämässä päänsä mustaherukkapöpelikköön ja sai muistoksi pari säpäkkää haavaa ottaansa. Onneksi ne ei kuitenkaa osunu silmään ja selvittiin vaan muutamalla kyyneleellä ja pikkulaastarilla. Joka tapauksessa Eemeli 0- pusikko 1





Poikien päikkäriaikaan vetäsin villasukat jalakaan ja makasin sohvalla ihastellen äitin kutomia juttuja. Miksen minä vois osata nuin hyvin? Äiti on tekassu pojille nuttuja ja villasukkia ja nyt tilauksessa ois parit pipot ja villapaidat. Leipas se äiti siinä ohimennen (luonnollisesti) aivan ihanan marjapiirakanki! Äiti valisti mua, että ois aina hyvä olla hätävarana tuommonen valmis piirakkataikina pakkasessa, jos sattuu muuten pullat vetämään ilimat :D haha mun äiti on paras <3



Pyöreä mustikkavadelmapiirakka (ohje MyllynParas piirakkataikinapaketin takaa)

1 kpl Pyöreä Piirakkataikina makeaan leivontaan

Täyte

3dl mustikoita
2dl vadelmia
2dl kermaviiliä, smetanaa tai kerma-rahkaseosta
1 muna
1/2-1dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Painele sulanut piirakkataikina pyöreän piirakkavuoan (n. 25-30 cm:n halkaisija) pohjalle ja reunoille. Levitä päälle mustikat, vadelmat ja kermaviili, johon on sekoitettu muna ja sokeri. Pakastemarjat voi käyttää jäisenä. Paista 200-asteisen alimmalla tasolla n. 35 min.'

-Hanna