(toivottavasti) Kerran keväässä

Tsau! Edellisen postauksen siisti viikko otti pikku jatkumoa ja voin kertoa, että seuraavat puoltoista viikkoa oli sitäkin mahtavampi. Meidän sairastelu ei tosiaan taantunu, vaan vuoronperään sairastuttiin kaikki mitä luultavimmin siihen surullisenkuuluisaan Noro-virukseen. Ite kärsin sen taas 10-kertasena (onneksi minä, eikä pojat) ja huipentuma oli ampuminen torstaiyönä ambulanssilla sairaalaan yöksi tippaan. Pyykkivuoret on kasvanu johonkin ihan uusiin sfääreihin, muutamat matot on lähössä pesulaan ja kämppä kaipais kyllä pikimmiten suursiivousta. Toivottavasti meidän kevään sairastelut ois tässä, vaikkakin molemmat pikkukundit niiskuttaa taas pelottavasti..

Sairasteluvaiheitten välissä ehittiin käyttää mehmeliä onneksi Edenissä, mihin on ollu tarkotus mennä sen miljoona kertaa. Pikkukaveri oli kyllä aivan mielissään! Porukkaa oli onneksi tosi vähän, saatiin aivan rauhassa polskia ja laskea liukumäkeä :) Viime viikolla ois ollu hyvä tarjous, 6€/aikuinen ja oli tarkotus ottaa eikkakin mukaan, mutta se jäi nyt sitten välistä.

Muutamia kuvia olin saanu taltioitua kameraan jossaki välissä, eli kuvitetaan nyt tätä kirjotusta sitten niillä! Tehtiin yks päivä taas tuttua, mutta herkullista välipalaa, mansikkarahkaa. Ite syön rahkaa päivittäin ja aika usein ihan vaan paljaaltaan, mutta kyllä tämä herkku maistuu vaan niin hyvältä! Laitan siis muutaman purkin maitorahkaa, yhden purkin joko kuohu -tai vispikermaa, vähän sokeria (ultimateherkkuna hitusen vaniljasokeria) ja muutaman purkin yleensä erilaisia marjoja, mutta esim. persikat toimii tosi hyvin!

Eemelin veti tauti tosi hiljaseksi ja voimattomaksi, eikä mun mielestä sillä oo vieläkään palautunu normi väri kasvoihin. Pikkunössykkä joka normaalisti vaan potkii ja potkii ja potkii sitä palloa, istuskeli ihan hilijaa sohvalla tutti suussa ja unipupu kainalossa. Eikalla homma meni onneksi vähän iisimmin, koska pikku maitosieni sai kuitenki kokoajan edes juotua jotaki, ku taas mehmel ei suostunu maisteleen ei kertakaikkiaan mittään. Muutaman jätskin sain kai menemään! Tässä kuvassa seurataan tämän hetken lemppariohjelmaa, Baby Jakea joka tulee jostaki canalin kanavalta. Englanninkielinen ohjelma, jossa seikkailee pikkuvauva ja joka jaksossa siinä tanssitaan ja lauletaan samoja lauluja. Normaali-iltoina pojat tanssii ja heiluu mukana, mutta sairastaessa tyydyttiin vaan kattelemaan nojatuolilta. Pikkureppanat..

Että sellasta kuulu viime viikkoihin! Mun kuntokuuri otti nyt pahan takapakin, tauti vei 3 kg ja voimat, eilinen salilla käynti tuntu niinku ois puskenu kivistä läpi :D Mutta nyt uudella rytinällä etteenpäin!

Vaikka kevät on mulle kovin raskas vuodenaika, kuinka ihanaa on, että tälläkin hetkellä sisälle puskee auringonsäteitä. Ollaan taas askeleen lähempänä sitä ihanaa kesää <3


-Hanna

long time no hammertime

Nyt vois ehkä puhua ei niin siististä viikosta, oon vetäny meleko sumussa etteenpäin.Kaikki yöt ollu äärimmäisen levottomia, meillä on herätty joka aamu (tätä päivää lukuunottamatta) viimeistään 5.00, työpäivät on tuntunu ihan loputtomilta, kylässä on käyny yrjötautia, Eikka kävi operoitavana ja sai putket korviinsa ja Eemeli on ollu sekä ruokahaluton, että pahantuulinen. Nuo (todella brutaalit) aamuherätykset on tietenki väsyttäny pienokaisia ittiään, on ketuttanu ja kiukuttanu. Eemeli ei oo suostunu pikkuveljen lailla nukkumaan "aamutirsoja" ja sinnitelly päikkäriaikaan asti. Tosin yhtenä aamuna mehmel nukahti istualteen sohvannurkkaan ja toisena ruokapöytään täys lusikallinen ruokaa suussa :D

Illoista parhain on aina kylpyilta! Eemeli on oppinu kertomaan aina meille ennen kylpyä "ensin eikka ja sitte on Eemelin vuoro" Eka pojat pärskii siellä yhessä, jonka jälkeen pienempi on valmis ja isompi saa jäähä polskimaan kovemmin ottein :) Eemeli viihtyy veessä, tarkotus oiski lähtä mahollisimman nopiaa Edeniin uimaan, missä ei ollakkaan käyty ku viimeksi vauvauinnissa. Eikka joutuu nyt putkien takia ootteleen uintikertaa vähän pitempään. Pikkupotilas oli reipas, mutta nukutuksen jäliltä ihan tokkurassa ja kauhean nälissään! Vähän maitoa, pikku-unet ja ruokaa ja oltiin valmiita kotiinlähtöön. Jospa piinaavat tulehukset pysys nyt ainaki jonku aikaa poissa!

Tänään longilla oli pikapalaveri, jonka aikana käytiin poikien kanssa kyläilemässä. Iso kiitos seurasta ja syömisistä Piian porukalle <3 Pojat viihty hyvin ja oli ihana viettää aikaa välillä muuallaki ku kotona. Valmiiiseen pöytäänkään istuminen ei esimerkiksi haitannu :D

Napattiin muutamat kuvat pihalla ennen lähtöä. Ilima oli ihanan leuto tänään ja puinki pojille haalareitten sijaan vähän "fiksumpaa" päälle. Eikka oli ku pikku michelin-man tuossa Helsingistä ostetussa toppatakissa, joka perhana vie on jo melkeen pieni :/

Kaveria kiinnosti eniten olla kuvissa tännään hahah. Ja omasta naamasta ei muuta mainittavaa, ku että silimäpusseista moro.

Oon viime viikkoina potenu kauhean pahaa omaatuntoa siittä, että joudutaan olemaan niin paljon poissa kotoa. Alkuperänen suunnitelma olis ollu alotella töitä vasta tässä kevään aikana, mutta olosuhteiden pakosta toisin kävi. Työstä toki tykkään, oon ollu osa-aikasena ja sama homma jatkuu edelleen, eli en onneksi paina ihan täyttä päivää, mutta silti harmittaa. Onnellisia on ne, joilla on saumaa olla kotona lasten kanssa pitkään. Meiän tilanne on nyt kuitenki tämä, eikä surkuttelu auta. Vapaapäivinä koitetaan ottaa kaikki mahollinen irti <3

Nyt pyörähän viltinmutkaan katteleen leffaa. Tuli pikku paussi tähän kirjotteluun, mutta koska tänään herättiin vasta 06.00, oli vähän "ylimäärästä energiaa". Ens kertaan!


-Hanna