Työmyyrä ja pari valittua sanaa

Multa on monesti kysytty, että miksi Eemeli käy tarhassa, ku oon äitiyslomalla. Tai "kysytty", yleensä joku tietenki selän takana siittä purnaa.

Eemeli alotti tarhan siis viime syksynä, ku ite kävin (lue vyöryin) töissä vielä neljä kuukautta ennen äitiyslomaa (mun äitillä on niin kauheat kokemukset perhepäivähoidosta, että sitä en edes harkinnu). Kokopäivähoitoa ei oo vielä koskaan tarvittu. Syksyllä riitti 15 päivää kuukaudesta, koska longin työvuoroja pysty muokkamaan siihen sopivaksi. Pikkuvelun synnyttyä mehmel jatko hoidossa käymistä 10 päivää, eli muutaman kerran viikossa. Meille toki ehotettiin, että otettas tämä palvelutakuu, jossa tarhapaikka siis säilyy vaikkei lapsi käykkään siellä ja kun tarvetta taas on, paikka on taattu. Vastineena ois ollu tarjolla kerhotoimintaa, mutta vasta 2-vuotiaasta ylöspäin, joten se ei meillä ollu mahollista Eemelin ollessa vasta puoltoistavuotias. Niimpä päätettiin siis jatkaa samalla tavalla.

Meillä on käyny äärimmäisen hyvä tuuri hoitopaikan kanssa! Koskaan ei ole tarvinnu mistään valittaa, aina on ollu turvallinen olo jättää lapsi hoitoon ja kaikki hoitajat on ollu huippuja. Eemelin ikä on otettu huomioon alusta asti; on nukuttu ylimääräisiä tirsoja pienempänä ja soseutettu ja syötetty ruoka. Ennen kesälomaa koko tarhahistorian aikana pysty laskeen varmaan yhen käen sormilla ne kerrat, ku ois pitäny jättää itkevä lapsi hoitoon. Saman verran oli myös niitä kertoja, kun EI lähetty itkun kanssa, eli aina olis haluttu vielä jatkaa leikkejä. Joku joskus kysy vauvan synnyttyä, että kokeeko Eemeli, että hänet viedään pois kotua? Eihän niin pieni (1,5v) vielä osaa sellaista aatella ja jos tilanne olis muuttunu huonompaan suuntaan, oltas tietysti mietitty hoidontarvetta uuestaan. Me nähtiin vaan se iloinen ja superreipas pikkumies, joka viihty tarhassa vallan mainiosti! Samalla minä sain nauttia laatuaikaa vauvan kanssa ja tutustella häneen ihan rauhassa, kuten esikoiseenki. Minun mielestä iha älytön mahdollisuus, miettikää nyt.

mm. "Lapsista tulee rikollisia ja sairaita, jos viedään pienenä tarhaan" , "Lapsi ei koe olevansa rakastettu, jos viedään tarhaan pienenä" tai "Lapsen paikka on kotona 1,- 2, -3, -tai 18-vuotiaaksi" on niin naurettavia lauseita, että en ala ees kommentoimaan. Usein puhutaan vaan niistä huonoista puolista, mutta entäpä ne edut, opit ja hyvät asiat mitä lapsi tarhassa, muitten kanssa touhutessa, saa?  Me nähtiin ja nähdään niitä kokoajan. Onhan niitä huonoja puolia siinä pelkästään kotona olemisessakin, paljonki.  Eihän tietenkää aina voi olla huippuja päiviä, eihän aikuisillakaan ole, mutta sehän on täysin normaalia?

Oon alottanu tekkeen vähän töitä ja Eemelin tarha on todella tullu sen hoidon puolesta tarpeelliseksi. Jos oltas otettu eki pois päiväkodista kevääksi, ois alotus ollu varmasti taas tuhat kertaa vaikeempaa. Syksy siellä on kuitenki lähteny tosi hyvin käyntiin vaikka onki vaihtunu sekä tarhatätit, että osa leikkikavereista. Eikalle oon hakenu hoitopaikkaa puolen vuoden päähän, sinne asti hoidot onnistuu muuten :)

Tämä hoitopolitiikka on samanlainen ikuisuuskysymys, ku lasten ruokiin, kasvatukseen ja no, kaikkeen liittyvä. Yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ei vaan oo. Tämän kirjotuksen pointti olikin siis se, että jokainen tavallaan! Jokainen perhe löytää varmasti ne omat toimivat mallit ja tavat itselleen ja tietää, mitä juuri se oma perhe tarvii, mikä toimii ja mikä ei. Jokainen vanhempi tuntee parhaiten sekä itsensä, että oman lapsensa ja osaa toimia sen mukasesti ja muitten on mun mielestä niistä aivan turha urputtaa. Meidän perheen toimiva tapa nyt vaan oli ja on tällanen, eikä se tarkota sitä, etteikö rakastettas tai jaksettas hoitaa meän lapsia.

kuva täältä

Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin tyyliäkin, mutta jätettäskö turhanpäivänen mussutus ja arvostelu pois. Jokainen keskittyy omaan perheeseen ja menee lapsen tahtiin! Loppuun vielä runo, jonka näin rakkaan ystävän jääkaapin ovessa. Minun mielestä tämä on vaa paras :) Jää sitä aikaa rakkaudelle hoitopäivän jälkeenki, joskus jopa kahta kauhiammin ;)

"Antakaa lapsille rakkautta, enemmän rakkautta ja vielä enemmän rakkautta, niin kunnon tavat tulevat kuin itsestään." -Astrid Lindgren

-Hanna